PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ

On tullut pidettyä vähän taukoa näistä blogihommista näköjään. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, kun kiinnostuksen puute. Alkoi tuntua niin turhauttavalta jauhaa niin rajatusta aiheesta kuin treenit & ruoka, kun ei niistä määränsä enempää keksi uutta kerrottavaa ja pelkkä treenipäiväkirjan pito on supertylsää. Mun elämässä puhaltaa muutenkin muutoksen tuulet tällä hetkellä, joten ajattelin siksi aloittaa tämän blogi touhunkin ihan puhtaalta pöydältä. Mikäli joku on ennen mun treeniblogia seuraillu meikäläisen höpötyksiä, niin saattaa hoksata että vanhalle pohjalle raapustelen. Mulla on kyllä monta kertaa ollut mielessä tulla kirjoittelemaan vähän kuulumisia, mut se tunne on kestänyt about puoli minuuttia, jonka jälkeen oon alkanut miettimään mistä kaikesta muustakin pitäisi kertoa ja siitä on seurannut ahdistus, tunne etten jaksa edes aloittaa, ja homma on jäänyt siihen. Kun tätä taukoa on tarpeeksi pitkään jatkunut, on aloittaminen käynyt entistä haastavammaksi. Nyt kuitenkin oivalsin ettei kaikesta tarvitse kerralla kertoa, vau! Mitä väliä vaikka kertoisin kahden vuoden takaisista tapahtumista, mun blogihan tämä on eikä kenenkään ole pakko lukea, mikäli ei kiinnosta. :D Tykkään kuitenkin purkaa mun fiiliksiä johonkin ja sekin on ollut syy miksi toi treeniblogi-teema ei oikeen nappaa. Mun elämässä on kumminki niin paljon muutakin kuin punttisali ja ruuanlaitto ja se tunne muun elämän tärkeydestä on vaan vahvistunut koko ajan. Toki mä rakastan kovaa treeniä, terveellistä sapuskaa yms. mutta niin rakastan montaa muutakin asiaa! En halua rajata tätä juttua yhteen tiettyyn muottiin, vaan kertoa välillä vaikka lempileffoista, kivasta lomareissusta taikka mielessä pyörivistä elämän suurista kysymyksistä. Kaikesta mistä mieli tekee, ilman että sitä täytyy millää tavalla sitoa mihinkään 'fitnesselämään'. Tietenkin treenijuttuja tulee olemaan aina kun siltä tuntuu ja vanhoja päivityksiä voi käydä edelleen lukemassa vanhasta blogistani täältä! 

Mitäs kaikkea tässä on siis tapahtunut. En osaa oikein sanoiksi pukea sitä fiilistä mikä mulla nyt on. Ehkäpä mielenrauha olisi kaikista kuvaavin sana. Kuluneen vuoden aikana oon ikään kuin unohtanut itseni, eli en ole paljoa uhrannut ajatuksia omille tunteilleni (tässä vaiheessa käsi pystyyn kellä tuli Anzku mieleen), vaan olen laittanut toisen ihmisen etusijalle. Mulle tuntuu käyvän aika helposti näin kun rakastun ja sitten jossain vaiheessa havahdun siihen todellisuuteen, että ei tää toimi näin. Okei, mä oon elämäni aikana seurustellut kaksi kertaa vakavasti, mutta voin kyllä sanoa oppineeni niistä suhteista todella paljon, vaikka se eron hetkellä onkin pirun vaikea myöntää. Nyt mä oon luvannut itselleni olla unohtamatta omia unelmiani kenenkään takia. Olen myös oppinut sen että parisuhteessa sun täytyy olla jatkuvasti täysin rehellinen sekä itsellesi että toiselle. Ei saa tukahduttaa pahojakaan fiiliksiä, eikä varsinkaan niitä asioita joista on aikaisemmin, ennen suhdetta, unelmoinut. Toki parisuhteessa tulee tehdä kompromisseja ja luoda yhteisiä tavoitteita, mutta niiden täytyy kuitenkin loppuviimessä olla sellaisia asioita jotka ovat hyväksi molemmille. Ystäväni sanoin: ' Silloin se on oikeeta, kun se ei oo vaikeeta'. Näinhän se menee. En osaa sanoa riittääkö se että toisen kanssa on hyvä olla, kun jatkuvasti taustalla pyörii asioita jotka vähän ahdistavat. Minulle ideaali parisuhde olisi sitä että kumppani omaa samanlaisten elämänarvojen lisäksi myös samoja haaveita ja 'tavoitteita' elämässä. Haluaisin että voi yhdessä innostua samoista asioista, koska jaettu ilo on paras ilo. Olen itse todella helposti innostuvaa sorttia ja riemuani syö, mikäli minulle läheistä ihmistä asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen oppinut myös sen, että todellakin kumppanilta saa vaatia jotain tiettyjä ominaisuuksia, mutta mikäli joku ei niitä omaa, et voi muuttaa toista. Ei ole olemassa täydellistä ihmistä ja koska toiset ominaisuudet painavat vaakakupissa aina vähän enemmän, niin aina jokin piirre jyrää toisen ja kyse voi olla niin positiivisesta kuin negatiivisestakin asiasta. Tarkoitan tällä sitä että esim. kumppanisi ärsyttävä tapa unohdella asioita ei haittaa koska hän saa sinut kuitenkin aina hymyilemään olemuksellaan. 

Palatakseni aiheeseen mielenrauha, olen tosiaan harrastanut ahkeraa itsetutkiskelua, katsonut menneisyyteeni ja hyväksynyt kaiken tapahtuneen, olen antanut itselleni ja muille anteeksi sekä pystynyt tuntemaan kiitollisuutta kipeistäkin asioista. Näin ollen olen päässyt tähän hetkeen eheänä ja pystyn nyt katsomaan tulevaisuuteen ilman menneisyyden taakkaa harteillani. Olen kyllä muutenkin sellainen ihminen, joka ei jaksa jäädä märehtimään vanhoja asioita, mutta totta kai ne välillä takaraivossa kolkuttelevat ja ovathan kaikki vaikeat elämänvaiheet kasvattaneet minusta ihmisen joka olen tänä päivänä. Siksi pystyn tuntemaan myös suurta kiitollisuutta. Suurin viisaus jonka olen oppinut, on olla rehellinen itselleen. Tämä on suorastaan mullistanut mun ajatusmaailmani, koska olen kyllä aina tiennyt että elämän tarkoitus on olla onnellinen, mutta välillä en ole tiennyt kuinka. Nyt kun olen ruotinut näitä ajatuksia päässäni, miettinyt mitä todella haluan ja ajatellut itsekkäästi vain omaa napaani, olen tuntenut suurta onnellisuutta ajatuksesta että vain minä voin omaan hyvinvointiini vaikuttaa. Kaikki voima ja vapaus on omissa käsissäni. Toinen äärimmäisen fiksu ja huojentava ajatus on hyväksyä asiat joihin et voi vaikuttaa. Ei kannata murehtia asioista, jos olet tehnyt voitavasi (sen kyllä tietää kun on), eikä tilanne muutu toivomaasi suuntaan. Kaikki on vain elämää ja se kuljettaa eteen päin kun annat itsesi vietäväksi. Olen kieltämättä aika vahvasti kohtaloon uskova tyyppi ja siksi koen äsköisen ajatuksen itselleni mieluisaksi, vaikka tottahan se joka tapauksessa on. Elämässä on mentävä eteen päin, kaikki muuttuu jatkuvasti, myös minä ja muut ihmiset, jonka vuoksi esimerkiksi ystävyyssuhteet saattavat ajautua karikolle. Tähmän voisi tiivistää lauseeseen: ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat, hyväksy muutos ja ole onnellinen, koska takana sulkeutuva ovi avaa edessäsi monta uutta. 

Eiköhän tässä ole jo riittävästi pureskeltavaa yhteen postaukseen. Nyt iski kipinä taas kirjoitella ja tekisi mieli raapustella jo seuraava teksti, mutta koska istun tällä hetkellä autossa kohti Raumaa ja läppärin akku näyttää heikkoa tilannetta kun kattelin tuossa jo uusimman game of thronesinkin (karmee jakso), niin täytyy malttaa. Kuulemisiin!