CRETE

Oltiin toukokuussa luokkaretkellä Kreetan Haniassa ja olihan tuota matkaa koko lukuvuosi odotettukin. Teen pienen matkakertomuksen ihan omien kokemusteni pohjalta, mitä tuli nähtyä, plussia ja miinuksia yms, mutta koska en ole mikään matkaopas niin jätän historian ja poliittiset asiat jokaisen itse googleteltaviksi. 

Päätettiin kohde hyvissä ajoin jo muutamaa kuukautta ennen lähtöä ja päätökseen vaikuttivat mm. edullinen hinta (Aurinkomatkojen kautta n. 400 e lennot ja majoitus viikoksi), mikä johtui ajankohdasta kun turistikausi ei ollut vielä täydessä käynnissä, lämpötila ( päälle +20 ) ja muutamien meidän luokkalaisten positiiviset kokemukset Kreetasta. Valittiin hotelliksi Alexia, joka sijaitsi meren rannalla Hanian Agia Marinassa. Oltiin vuoden ajan kartutettu matkakassaa opiston opiskelijahieronnoilla ja jäätiin lopulta plussan puolelle eli saimme käyttörahaakin 250e per nuppi. 

Lento lähti Helsinki-Vantaalta aamukuuden maissa ja perillä oltiin kymmenen hujakoilla. Sää vaikutti aluksi melko uhkaavalta kun taivas täyttyi pilvistä ja ropsautteli sadetta bussimatkamme aikana, mutta viikon ajan saimme muuten kyllä nauttia lähes pilvettömistä keleistä ja auringon paisteesta. Alexia hotelli sijaitsi kätevästi aivan Agya Marinan ja Plataniaksen rajalla ja luokkalaisteni lisäksi siellä majoittui näköjään todella vähän porukkaa kun allasalueellakin saatiin olla ihan rauhassa. Hotelli oli pieni eikä siivouksen kanssa tuntunut olevan niin justiinsa, kun petivaatteet ja pyyhkeet vaihdettiin kerran majailumme aikana. Kerran heitettiin pyyhe lattialle myttyyn merkiksi että se on likainen, mutta huoneelle palattuamme löysimme sen nätisti viikattuna sängyn päädystä. Pöydälle unohtuneet pikkuhilutkin olivat näköjään kelvanneet siivoojille, mutta tiskit lösöttivät altaassa koskemattomina. Olisi ollut mukavaa jos huoneessa olisi ollut edes jonkin sorttista saippuaa/pesuainetta, mutta siivoojan sanoin sitä ja tiskiharjoja löytyy supermarketista. Viimeisenä iltana jätimme kiitokseksi altaan täyteen likaista tiskiä. Hotellin aamiainen olisi maksanut päivältä 6e, mutta totesimme sen aika kämäiseksi ja teimme itse omat aamupalamme kun huoneesta löytyi sentään jääkaappi. Kauppoja oli vierivieressä pääkadun varrella ja pienissäkin marketeissa myytiin mm. tummaa leipää sun muita päteviä aamiaistarvikkeita.

Alimmissa kuvissa maisemaa hotellin rannasta ja allasalueen kulmaus.

Plataniaksen ja Agia Marinan pääkadulta löytyi turistikrääsää myyviä kojuja ja jokaisesta saattoi bongata ne samat Conversen ja Jack Danielsin logoilla varustetut rytkyt, feikki RayBanit ja älypuhelinten kuoret. Toki mukaan mahtui myös kivoja paikallisia tuotteita tarjoavia myymälöitä, joista itsekin tuli ostettua kotiin viemisinä mm. mausteita ja oliiviöljyaloevera rasvoja yms. Oliiviöljystä valmistettu palasaippua on muuten ehdottomasti paras koskaan käyttämäni suihkutuote, koska se ei kuivata ihoa. Sisäänheittäjät eivät tuolla ainakaan minua hirveästi häirinneet, vaikka tottahan ravintoloiden ovilla on aina joku suosittelemassa paikkaa kaupungin parhaaksi. Platanias on vahvasti turismilla elävä paikka ja vaikkei varsinaine turistiaika ollutkaan vielä täysin käynnistynyt ja osa paikoista vasta availi oviaan, huomasi sen silti. Meitä oli pari punttijunttia reissussa, eli pitihän se kuntosalikin jostain kaivaa ja onneksemme lähistöltä löytyikin ihan mukiinmenevä hotellin sali, josta tosin uupui vapaatanko, mutta hyvät treenit tuli silti vedettyä. Noita, muistaakseni kolmea salikertaa lukuunottamatta, tuli kyllä harrastettua liikuntaa vain lähinnä kävelyn muodossa, mikä sekin oli lähinnä sellaista loopertelua ympäriinsä. Ihana irtiotto arjesta!

 Kun Agia Marinassa lähtee seikkailemaan ylämaastoon, saattaa löytää tavernoita jotka yllättävät iloisesti. Pidän muutenkin todella paljon tuollaisesta ruokakulttuurista kun tuolla on, ei ole kiire mihinkään ja ruuasta nautitaan isolla porukalla myöhään iltaan asti. Perinteeksi muodostuikin lähteä aina ilta kuuden pintaan porukalla etsimään uutta ruokapaikkaa ja parhaat kyllä bongasi juuri tuolta rinteiltä. Kreikkalainen ruoka on sanalla sanoen herkullista ja vaihtoehtoja löytyy niin lihan rakastajalle erilaisten vartaiden ja patojen muodossa, kuin kasvissyöjällekin kun tarjolla on aina perinteisiä kreikkalaisia kasvisruokia ja mikäli maitotuotteet uppoaa niin Greek Salad on ihan must ja sen voi kätevästi haukata vaikkapa alkupalaksi. Se feta on aivan järjettömän suolaista ja rasvaista eli juuri bueno tuoreen, raikkaa  salatin kanssa. Omiksi suosikeikseni osoittautuivat eräs lihasvarras tzazikin kanssa ja paikallinen erikoisuus kleftiko, joka tarkoittaa padassa haudutettua lammasta tuorejuuston kera. Lisukkeet sai aina itse valita ja postiivinen yllätys oli ettei lautasta tuolla täytetä ranskiksilla ja siihe kylkeen tarjota joku hikinen sadan gramman pihvi, vaan annokset todella ovat hyvänkokoisia ja lihaa on syötäväksi asti. Nyt tulee paras osuus eli hintataso. Helposti saa mahan täyteen alle kympillä ja useimmat annokset maksavat sen 7-8e ja siihen tietysti lisäksi alkupalat ja juomiset mikäli tahtoo. Helposti kuitenkin puolet halvempaa, kuin Suomessa. Jälkiruokaakaan ei kannata erikseen tilata koska lähes poikkeuksetta laskun yhteydessä pöytiin tarjoillaan vielä jotain pientä makeaa esim. kakkua, hedelmiä tai kreikkalaista jogurttia hunajalla. Ateria on hyvä lopettaa rakipaukkuihin, jonka myöskin automaattisesti talo tarjoaa. Raki on paikallista pontikkaa eikä sen juomiselta kerta kaikkiaan voi välttyä jos Kreetalle matkustaa. Aluksi aivan järkyttävän  hirveää kuraa, mutta kaikkeen tottuu aikanaan, voin taata. 

Jamas! elikkäs kippis kreikaksi

Reissun herkullisin sapuska

Parina päivänä kävimme Hanian keskustassa, jonne kymmenen kilometrin bussikyyti maksaa alle kaksi euroa. Keskusta oli täynnä ihastuttavia pikkukujia, joilla olisi voinut vaellella ikuisuuden. Tuolta löytyy pikkukojujen lisäksi myös esimerkiksi isompia vaatekauppoja, joissa hintataso on liikkeestä riippuen melkolailla samaa luokkaa kuin Suomessa. Ruokakin on hintsusti kalliimpaa kuin Agia Marinassa. Laitetaan hyvä kiertämään, eli pakko mainostaa Hanian linja-autoaseman jätskejä! Käykää testaamassa aseman kahvilan irtojäätelöt ja ottakaa vähintään kolmea makua, koska muuten olette närppimässä vieruskaverilta heidän valkkaamiaan herkkuja. Itse söin muistaakseni cookies'n creamia, kinderiä, sekä mansikkaa, nam. 

Haluaisin kovasti takaisin tuonne

Siinä se komeilee, Hanian bussiaseman jäde.

Yhtenä päivänä kävimme retkellä Elofoníssissa, joka on siis Kreetan lounaisosassa sijaitseva 'kahluusaarina' tunnettu paikka. Matkustimme sinne bussilla ja noin puolivälissä matkaa pysähdyimme käsittääkseni tippukiviluolilla ja jokainen sai ostaa vähän hiukopalaa paikan kahvilasta. Elafonisin ranta on kuullemma turistiaikaan täyteen ahdettu, mutta nyt saimme nauttia väljästä tunnelmasta ja kahlailla kaikessa rauhassa. Tai no, en ehkä ihan täysin allkirjoita tuota rauhassa-kohtaa, koska meikäläinen herkkähipiäisenä meinasi kuolla hypotermiaan siellä tuulessa, reisiä myöten merivedessä kahlatessa. Kylläkin heti kun löytyi tuulensuoja, pääsi nautiskelemaan polttavan kuumasta helteestä. Paikka oli kyllä kaunis vaaleine hiekkoineen kirkkaan turkoosin veden kimaltaessa kilpaa auringon kanssa, mutta tuohon aikaan vuodesta asiakas wc.tkin olivat vielä lukittuina ja jouduimme käymään kyykkypissoilla puiden suojassa (joita oli aika harvakseltaan). Elafonisi oli ihan mukava kokemus, mutta en kyllä missään nimessä lähtisi sinne pahimpaan turistiaikaan, koska osa viehätyksestä piilikin juuri siinä rauhassa. 

Elafonisiretkellä

Toisiksi viimeisenä päivänä vuokrattiin Jeeppi neljän ihmisen kesken ja hinta ei kyllä päätä huimannut bensoineen päivineen. Käväistiin pikaisesti jossakin lähikaupungissa ja hurjasteltiin moottoritiellä, mutta suurin osa ajasta tuli seikkailtua vuoristokyliä kierrellen. Muutamaan otteeseen kävin lähellä kuolemaa tai ainakin pyörtymistä kun ajaa köröttelimme about metrin kapoisia serpentiiniteitä kännykästä Pearl Jamin: 'Oh I, oh, I'm still alive Hey, I, I, oh, I'm still alive Hey I, oh, I'm still alive..' pauhaten. Yhdessäkin vaiheessa piti pyörähtää valehtelematta 360 asteinen mutka ja siinä saattoi olla että suusta pääsi kirosana jos toinenkin. Puristin kuskin penkin päätukea rystyset valkoisina varmaan puolet matkasta ja olisin takuulla rukoillut Jumalaa mikäli semmoiseen uskoisin. Matkasta kuitenkin selvittiin hengissä ja oli se vuoriston hiljaisuus vaan jotain aivan mahtavaa. Liikennekulttuurista vielä muutama sananen eli Kreetallahan vallitsee siis vanhat viidakon lait ja paras ohje minkä voin antaa on ehkäpä: 'mene kun uskallat'. Myös tienviittasysteemi aiheutti huvitusta, sillä opasteet on sijoitettu just eikä melkein siihen kyseisen risteyksen kohdalle eli kyltin nähtyäsi voit todeta ääneen että tuosta meidän olisi pitänyt kääntyä. 

Löydettiin sumuinen vuoristojärvi ja nähtiin hiljaisia kyliä meidän road tripillä.

Tiivistettynä Kreeta on kyllä vierailemisen arvoinen paikka ja itse suosittelen siihen tutustumista juurikin tuohon kevätaikaan koska alkaa olla jo lämmin (ainakin näin suomalaiseen makuun), mutta ne tuhannet muut turistit eivät ole vielä valloittaneet paikkaa. Suosittelen vuokraamaan auton ja kiertelemään vähän paikallisten asutusta elikkäs juurikin noita vuoristoreittejä, nauttimaan kreikkalaisesta ruuasta ja juomasta täysin siemauksin ja ostamaan tuliaisiksi oliiviöljy-, sekä aloeveratuotteita.